Pertti Petäjä
Kuka onkaan Pertti Petäjä, tuo salskea puunuorukainen?
Huomaatko suoran rungon ja vahvat oksat, puhumattakaan näyttävästä latvuksesta? Näissä tehtävissä Pertti Petäjä esittelee sinulle omaa ja sukulaistensa elämää. Pääset sisälle metsän sisäpiiriin ja jopa suoraan puun kuoren alle. Tutustut lahopuiden, ympyräkoealojen ja kasvupaikkatyyppien saloihin ja opit myös paljon muita puiden elämään liittyviä asioita.
Teksti: Sini Miettinen ja Laura Salmi
TOP-tehtävät:
-
Mitä mahtaa kätkeytyä tämän kauniin ruskean kuoren alle? Mistä on Pertti Petäjä tehty, olenko samaa puuta kuin serkkuni koivut? Tällaisia ajatuksia pälkähtää joskus Petäjän mieleen, oletko sinä pohtinut samaa?
Eri puulajeista valmistetut pinnat eroavat toisistaan. Tämä johtuu muun muassa...
-
Katsopas komeaa runkoani! Ei hullumpi, vai mitä? Arvaatko kuinka pitkä oikeasti olen? Kaikki sukulaiseni eivät ole yhtä näyttäviä kuin minä, mutta täytyy tunnustaa, että minuakin komeampia löytyy, ei tosin montaa. Pienen puun pituuden voit helposti määrittää vertaamalla sitä vaikka omaan pituuteesi....
-
Katso ympärillesi: Kuinka kauan nämä puut ovat kasvaneet? Ovatko ne nuorempia kuin sinä vai ovatko ne olleet olemassa jo silloin, kun isovanhempasi olivat lapsia? Puun ikä saattaa vaihdella yhdestä vuodesta muutamaan sataan vuoteen saakka.
Puu kasvaa joka vuosi koko elämänsä ajan. Sen latvaan kasvaa joka vuosi uusi...
-
Pertti Petäjä mietiskelee: ”Niinpä niin, me puut elämme kauemmin kuin te ihmiset, mutta ikuisia mekään emme ole. Meistä jää jäljelle kanto, joka kertoo paikalla kasvaneen puun tarinan. Kun katsot sukulaistani, suurta, vanhaa puuta, oletko koskaan ajatellut, että se on saattanut kasvaa paikallaan jo silloin kun...
-
Aluetta, jossa minun tai sukulaisteni jälkikasvua esiintyy suurena ryhmänä, kutsutaan taimikoksi. Taimikoista kasvaa vähitellen suuri metsä, pikku taimet varttuvat (lähes) yhtä komeiksi puiksi kuin minä. Sukuni jälkeläiset ovat lähteneet kasvamaan joko maahan istutetuista puuntaimista tai meistä isoista puista...
-
Ei ole helppoa meillä puillakaan. Välillä te ihmiset tulette ja viette kokonaisen yhteisön mennessä, niin että paikalle jää vain ruma aukko. Siinä sitä sitten ihmetellään yhdessä lintujen ja oravien kanssa kuinka oudolta paikka näyttää. Vaan onneksi aika pian paikalle ilmaantuu sukuni nuoria...
-
Metsä on minun ja sukulaisteni reviiriä, kaupunkilaisserkut ovat valinneet kasvupaikoikseen pihoja ja puistoja. Te ihmiset jätätte jälkiä meidän alueellemme, käy itse katsomassa, niin huomaat.
Ihminen jättää jälkiä metsäluontoon niin liikkuessaan siellä kuin...
-
Oksani tarjoavat suojaa ja ruokaa monenlaisille metsän asukkaille. Mielellänihän minä metsän pikkuväkeä ruokin ja suojaan, koska samalla saan muutakin seuraa kuin hiljaiset puusukulaiseni. Linnut sirkuttavat oksillani, hyönteiset kutittavat runkoani ja välillä orava saa oksat heilumaan loikillaan. Parasta on, kun saan tarjota...
-
”Uusi vuosi, uudet kujeet” niin todetaan meillä metsässäkin. Ei uskoisi kuinka paljon tapahtumia ja toimintaa kuuluu pahaisen petäjän vuoteen. Menoa on kiihkeimpinä kuukausina yhtä paljon kuin ministerin kalenterissa, usko pois!
Puilla on oma vuosirytminsä, ne toimivat oman kalenterinsa mukaan. Yksi kevään...
-
”Onni täällä vaihtelee” kuuluu sukumme sanonta. Toiset saavat kasvaa kituuttaa karuilla kallioilla, kun taas toiset saavat röyhistellä rehevillä kasvupaikoilla, joissa on kaikkea. On vettä, on ravinteita, on tilaa. Vaan kasvupaikkaansa on jokaisen puun tyydyttävä, niin epäreilulta kuin se kalliolta alas puronvarteen...