2. Metsä ja luonto
Taso: A

Metsähiiren arvoitus (ryhmätehtävä)

Metsähiiren arvoitus (ryhmätehtävä)

Metsähiiri on kadottanut arvokkaita aarteita. Hiiri kertoo olevansa hyvin huonomuistinen, minkä vuoksi hän on kirjoittanut useita muistilappuja siitä, mistä aarteet löytyvät. Ehkä lapset voisivat löytää aarteet näiden muistilappujen avulla.

Tässä tehtävässä autetaan metsähiirtä löytämään kadonneet aarteet. Tehtävien kautta harjoitellaan ilmansuuntia, havainnointia ja puiden tunnistamista. Tehtävässä tutustutaan myös hiiren talvielämään. Metsähiiri on talvella aktiivinen eikä siis nuku talviunta tai vaivu horrokseen.

Kertoja voi olla kerhoryhmän ohjaaja tai yksi ryhmäläisistä.

Tee näin

1. Ohjaaja ottaa taskuunsa neulasia tai lehtiä.

2. Ohjaaja piilottaa muistilaput maastoon ennen leikkiä. Leikki menee niin, että yksi muistilappu johtaa seuraavan muistilapun luokse ja taas seuraavaan muistilapun luokse. Voit käyttää esimerkiksi seuraavia vihjeitä, tai keksiä omia! Kirjaa vihjeet lapuille (1 vihje / lappu).

  • “Voi voi kun minun muistini on niin huono, muistaakseni pitää etsiä läheisen kuusen alta”.
  • “Voi voi kun minun muistini on niin huono, muistaakseni pitää kulkea seuraavaksi X askelta pohjoiseen/itään/etelään/länteen”. (Piilota tähän rasiaan kompassi).
  • “Voi voi kun minun muistini on niin huono, muistaakseni pitää kulkea seuraavaksi X askelta pohjoiseen/itään/etelään/länteen ja löytää koivu” - “Voi voi kun minun muistini on niin huono, äitimuorini sanoi aina että kourallinen mustikoita/keltaisia lehtiä/lunta/ketunleipiä parantaa muistin. Jos toisitte niitä minulle, niin ehkä muistan, missä aarteen ovat” (Etsittävät asiat valitaan vuodenajan mukaan.

3. Tehtävän kertojana voi käyttää hiiripehmolelua. Hiirihahmo kertoo lapsille tehtävän ja antaa ensimmäisen muistilapun suoraan lapsille.

4. Lapset seuraavat muistilappujen vihjeitä.

5. Kun lapset ovat löytäneet viimeisen vihjeen, ja tuoneet hiirelle asiat jotka jotka parantavat muistin, hiiri syö asiat ja sanoo:

  • “Voi voi kun minun muistini on tosiaan niin huono, minähän annoin perintökalleudet tälle ohjaajalle säilytettäväksi.” Ohjaaja esittää hämmästynyttä ja kaivaa taskustaan neulasia/lehtiä. Hiiri sanoo: “Voi voi nyt minä muistankin, näillä lehdillä/neulasilla me aina pehmustamme pesämme kun tulee talvi, kiitos teille lapsille että löysitte nämä, nyt minä voin viettää pehmeän ja lämpöisän talven.

Pohdittavaksi

  1. Oliko oikeiden vihjeiden löytäminen vaikeaa
  2. Miltä tuntui käyttää kompassia?
  3. Missä kaikkialla hiiri voisi viettää talveaan?