Hevoselle heiniä (ryhmätehtävä)

Tässä tehtävässä perehdyt hevosen ruokintaan. Kun hevoset elivät luonnossa, ne söivät pääasiassa ruohoja, varpuja ja puiden lehtiä. Kun ihminen kesytti hevosen, alkoi ihminen myös pikku hiljaa huolehtia hevosen ruokinnasta. Hevosen ruuansulatuselimistö toimii edelleen samalla tavoin kuin luonnossa ollessa, mutta ruokavalio on muuttunut jonkin verran. Ruokavaliota ovat muuttaneet hevosen aktiivisempi käyttö, sekä varsinkin meillä Suomessa alkuperäistä pohjoisempi sijainti. Nämä kummatkin seikat lisäävät hevosen energian tarvetta. Pohjoinen sijainti aiheuttaa myös sen, että talvella joudutaan turvautumaan kesäkaudella kerättyihin ja varastoituihin rehuihin.

Hevoselle annettavat rehut jaotellaan korsirehuihin, väkirehuihin ja muihin rehuihin.

Korsirehuihin kuuluvat heinä, laidunruoho, säilörehu (hapettomasti säilöttyä tuoretta tai esikuivattua ruohoa), viherrehut (kuivatusta ruohosta valmistettua ”heinätiivistettä” eli pellettiä) ja olki.

Väkirehuja ovat kaura, ohra ja teolliset väkirehut (monista eri raaka-ainesta valmistettuja tiivisteitä tai täysrehuja).

Muita rehuja ovat esimerkiksi melassi, melassileike, vehnälese, pellavansiemenet, kasviöljyt, juurekset ja hedelmät, kivennäisrehut, vitamiinirehut ja suola.

Näiden lisäksi hevonen tarvitsee puhdasta vettä. Päivittäin hevonen juo vettä noin 40 litraa. Kuumalla ilmalla tai voimakkaan rasituksen seurauksena määrä voi kaksin-kolminkertaistua.