Kerhomaskotti kaipaa kavereita

Maskottien maassa, taikahaassa asui pikkuinen Kalle.
Hänestä tuntui kamalalle.
Kalle kaipasi kavereita, leikkejä, lasten askareita.
Ei ollut yksin kiva olla, leikkiä ainoana leirinuotiolla.
Kallen isä ilmoitti Kallen 4H-kerhoon:
”Siellä tutustut muuhunkin kuin vain tammenterhoon.
On kivoja lapsia, leikkiäkin kaikenlaista.
Voit tehdä kässäjuttuja ihmislasten maista.”
”Kivaa!”, huudahti Kalle, ”Elämä maistuu nyt makoisalle.
Mutta vähän mua nyt jännittää… Saanko sieltä yhtään ystävää?”

Ensimmäisellä kerhokerralla tutustumme kerhon maskottiin. Se on niin kovin yksinäinen vielä ja sitä jännittää uusi tilanne. Maskotti toivoisi kovasti itselleen uusia ystäviä. Voisivatko kerholaiset auttaa sitä? Ohjaaja esittelee maskotin ja kertoo yhdessä sen kanssa hahmoon liittyvän tarinalorun, joko itse tehdyn tai yllä olevan. Ohjaaja pyytää kerholaisia auttamaan ja kertomaan lisää maskotista. Hän kirjoittaa tarinan muistiin, ja jatkaa sitä seuraavilla kerhokerroilla. Kerholaiset suunnittelevat ja piirtävät omat maskottinsa. Suunnittelun tueksi ryhmä tutkii käytettäviä kierrätysmateriaaleja. Maskotin voi valmistaa esimerkiksi maalatusta viinipullonkorkista, massapalloista tai taikataikinasta. Kerholaiset keksivät omille maskoteilleen nimen ja tarinan. Missä se on syntynyt? Mikä on sen lempiruokaa? Mitä se pelkää eniten? Kerhokerran lopuksi voidaan leikkiä erilaisia ryhmäytymisleikkejä mahdollisuuksien mukaan maskottien kanssa. Esimerkiksi Kapteeni käskee-leikissä maskottien tehtävinä on tehdä asiat käskettäessä, ei lasten.