Yöpyminen luonnossa

Teltta:

Telttoja on joka lähtöön, ihan niin kuin telttojen käyttäjiäkin. Retkeilijä ei raahaa metsään huvilatelttaa, vaan pakkaa rinkkaan esimerkiksi sopivan kokoisen kupoli- tai tunneliteltan. Tärkeintä on, että teltta on riittävän kevyt, helppo pystyttää ja antaa suojan tuulelta sekä sateelta.

Laavu:

Laavu on niin sanottu avotulimajoite. Aiemmat eränkävijäsukupolvet rakensivat laavunsa havuista, mutta nykyajan retkeilijät käyttävät laavusta kankaista versiota. Laavun pystytyskepit otetaan yleensä metsästä, joten se on kevyempi kantaa kuin teltta. Muistathan, että et saa ottaa laavun pystytyskeppejä tai sytyttää nuotiota ilman maanomistajan lupaa!

Laavun keppien pituus määräytyy laavun koon mukaan. Laavun etureunan sivuille tulevat kaksi keppiä ovat pituudeltaan noin metrin. Oikean pituuden näkee, kun laittaa kepin pystyyn ja pingottaa laavun sivun keppiä myöten ylhäältä alas asti. Laavun sivussa on yläosassa reikä ja alaosassa lenkki keppiä varten. Jos laavun kangasta jää paljon kepin yli, keppi on liian lyhyt. Jos taas laavun kankaan ja maan väliin jää ilmaa, keppi on liian pitkä. Laavun keppien päät pitää teroittaa, jotta yläpää menee reiästä läpi ja alapää saadaan iskettyä tukevasti maahan. Etukulmista lähtevät narut pingotetaan kireälle ja kiinnitetään maahan.

Sama koskee laavun takakulmiin tulevia keppejä. Niiden pituus on noin 60-70 cm. Myös takakulmista ja takaa keskeltä lähtevät narut pingotetaan kireälle ja kiinnitetään maahan tikuilla tai telttakiiloilla. Tärkeää on saada laavun katosta tasainen ja kireälle pingotettu. Löysänä lerppuvaan kankaaseen kertyvät kosteus tai sadevesi lätäköksi ja pisarat alkavat ennen pitkää tippua laavussa nukkujien päälle. Laavun etu- tai takakulmat voi kiinnittää kasvaviin puihin, samoin kuin etu- ja takakulmista lähtevät narut. Laavun eteen sytytetään nuotio tai rakovalkea, joka lämmittää laavussa nukkujia.